Salainen joulukissa

Tassulinnan järjestämä Salainen Joulukissa haaste vaikutti niin kivalta, että mekin päätimme liittyä mukaan. Alkuviikosta pääsinkin hakemaan Simolle ja Lunalle suunnatun joulupaketin!

Mauri oli tietysti innoissaan pakettia avaamassa. Mutta ei, tämä paketti ei ollut osoitettu koirille.

Paketissa oli valtavasti kaikenlaista hauskaa. Sitä pitikin penkoa ja tutkailla oikein urakalla.Mistähän sitä avaamisen aloittaisi?

Paketti itsessään oli tietysti Simon makuun. Kulman kolli valloittikin sen heti hiirestysalustakseen.

Paketissa oli kaksi leluhiirtä, jotka olivat ehdottomasti hittilahjat numero 1! Luna nappasi itselleen nahkaisen pienen hiiren ja hepuloi sen kanssa. Simolle taas puolestaan oli höyheninen hiirulainen, eikä sitäkään voitu vastustaa. Näissä taisi olla jotain erityishyvää kissanminttua, kun Simokin meni lelustaan aivan sekaisin, vaikka nykyisin se on muuten se rauhallisempi yksilö. Pakko saada tietää mistä näitä hiirulaisia saa lisää!

Omistajaakin oli muistettu suklaalla, sukkasilla, patakintaalla (ihana kangas!) sekä piparimuotilla (pääsi jo viikonloppuna tosi toimiin!)

Välillä piti jo hieman kinastella loppupaketin jakamisesta

Luna valitsi itselleen kasvikset ja Simo nappasi syliinsä punaisen joulukissan! Se kylläkin lienee tarkoitettu joulukuuseen, Simo!

Huh huh! Kyllähän siinä avaamista riitti! Hauskaa oli ja tulee olemaan vielä, sillä nyt ei päästy vielä edes herkkujen kimppuun! Kiitos ja terveisin lähettäneille Sofialle ja Olgalle Miukumaasta!

Loman aika

Männä viikolla meillä oli taas piitkä viikonloppu vapaata. Ja sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa, mökille mars!

Tällä kertaa mukaan pakattiin kaikki, myös Luna. Ja edelliskerroista viisastuneena osasin jopa rajoittaa Lunan ruokailua ennen automatkailua ja vältyttiin hienosti oksennuksilta ja huonovointisuudelta. Tosin en tiedä oliko positiivista vaikutusta myös uudella matkustuspaikalla Simon kanssa samassa häkissä takakontissa. Ainakaan ei kuulunut edes naukaisun naukaisua.

Näkyykö kaloja?

Mökillä kissat saivat nauttia vapaana juoksentelemisesta päivät. Aluksi en tosin suunnitellut päästäväni Lunaakin vapaalle jalalle, mutta ajatus oli siinä vaiheessa jo myöhäistä, kun pikkuinen tytönheitukka oli livahtanut häntä pystyssä Simon perään ulko-oven välistä. Mutta loppujen lopuksi niin Simo kuin Lunakin tuli kutsusta aina hienosti näytille tai sisälle. Ja kaupunkilaiskissathan naukuivat päivälläkin välillä oven takana päästäkseen sisälle vessa-asioille. Kukapa sitä nyt ulos pissaisi!

Simon ja Lunan kanssa veneilimme myös lähisaareen makkaranpaistoon kodalle. Sielläkin pikkukissiäinen herätti erityisesti huomiota muissa retkeilijöissä jolkottelemalla perässä vapaana puunhaku reissulla!

Kotasaaren mäntyjen valloitusta

Veneestä poistuessa Simolle tapahtui paha arviointivirhe ja sen myötä onnettomuus. Pomppu jäi kertakaikkisesti liian lyhyeksi ja lopulta rantautuminen tapahtui uiden. Himpun kissaa harmitti, mutta kyllä aurinko aina kuivaa.

Kissa kesälomalla

Yötön yö ja pitkä viikonloppu. Se tarkoittaa vain, että Kissalle koitti kesä! Niimpä oli aika laittaa kamat kasaan (eli istua matkalaukussa emännän pakatessa), laittaa valjaat ylle ja lähteä takaisin kohti alkuperäisiä kotikontuja. 

Mökkielämä on siitä niin siistiä, että on yhtäkkiä yhden sijasta kolmeen eri suuntaan ikkunoita, joiden ääressä voi päivystää. Ja koska on kesä (sanoinko sen jo? Kesä!), voi seikkailla päivän pitkän pihamaalla kärpästen kimpussa, aivan ilman mitään naruja tai piuhoja!

Meikä kissa on muuten aika rutinoitunut matkailija! Oleskelin herroiksi matkakumppanini kanssa takaosastossa, sillä välin kuin pikkukissa (siis Luna) matkusti kopassa ja voi huonosti. Nii-in, hän ei juuri välittäisi automatkailusta. Hän ei kuitenkaan matkannut minun ja kuolakamuni kanssa mökille saakka, vaan jäi lomailemaan matkalle isännän kanssa.

Ja mitäkö Kissa sitten puuhasi kesälomallaan? Perinteisen ulkona hengailun ja ikkunavahdin hommien lisäksi meikä kalasti laiturilta ja päristeli vähän veneellä juhannuskokkoja etsien. Ja tietenkin välillä piti vaan chillailla kissamaisen rennosti.

Mutta kaikesta huolimatta (vähiten runsaista tarjoiluista mamman toimesta) kotona paras kissamaisessa seurassa.

Terveisin, Simo

Kiipeilypuu

Täydellisen kiipeilypuun hankkiminen on ollut vaikeaa. Koska en ollut omistanut vielä koskaan ennen Simoa, oli hankala ajatella, mitä pieni kissa loppujen lopuksi raapimapuussa oikein arvostaisi. Ensimmäinen kiipeilypuu oli aivan liian pieni vaikka näyttikin hauskalta. Se oli sinänsä myös liian matala, sillä koirat pääsivät aina ruokiin käsiksi.

Nykyinen puu on ihan jees. Kissoilla on tilaa syödä rauhassa ja useimmiten ne teroittavat kyntensäkin siihen eivätkä juurikaan muualle (Simo tosin kerjää välillä huomiota raapimalla työtuolin selkämystä). Tykkään nykyisestä puusta myös sillä, että sen koostumusta voi tarvittaessa vähän modailla, eli en ole pitänyt siinä aina aivan kaikkia osia paikoillaan.

Mutta. Täydellinen se ei aivan ole, Simo (eikä pahemmin Lunakaan nykyään) ei tykkää pahemmin tuollaisista pesämökeistä. Jos Simo päättäisi, niin puussa pitäisi olla pari "roikkuvaa" koria päiväunia varten. Ja itse tykkäisin sellaisesta jopa kattoon yltävästä korkeasta puusta, varsinkin kun nykyisessä asunnossa lattiapinta-alaa ei ole aivan niin paljon, mitä aikaisemmassa.

Mutta jos Simolta kysytään, niin silti kaikista paras kiipeilypuu löytyy ulkoa. Tai itseasiassa useampikin hyvä puu, jossa on paljon oksia kiipeiltäväksi. Puussa kiipeillessä saa haastetta koko kropalle ja tasapainolle. Ja mikä kaikista hauskinta, puussa on hyvä bongailla lintuja!
Tosin välillä Simo asettaa itsensä vähän turhan suuriin haasteisiin ja kiipeää liian pystysuoraa oksaa liian ylös.. Mutta onneksi aina voi heittäytyä isännän käsivarsille.

Millaisia ominaisuuksia kiipeily-/raapimapuissa teidän kissanne arvostavat?

Ja me ollaan me

Meikä kolli on naukukut näillä kulmilla kolme kuukautta. Lunakin on majaillut täällä pari kuukautta. Ei sen tyttösen pitänyt tulla tänne jäädäkseen, mutta meikä ei kyllä paljoo valita kissaseurasta. Meistä on tullu aika läheiset nääs! Vielä mä en oo saanu sitä naukumaan kunnolla, mutta parhaani kyllä aion yrittää, että voisimme laulaa kuorossa.

Viikolla meillä oli Lunan velikin hoidossa. Me ollaan oltu Lennin kans bestiksiä aina. Lunasta mä en ollut silloin aluksi ihan niin varma. Mutta kuka nyt tollaselle pikkulikalle vois kauaa vihotella?
Me jouduttiin pesullekin koko lössi, kun kevät on tuonut tullessaan myös karvanlähdön.